perjantai 6. syyskuuta 2019

joo en tarvii kainaloa nyt

tää jatkuu vaan samanlaisena
päivästä toiseen, koko ajan.

koko ajan mä vaan luulen,
tai oikeestaan tiedän,
että sä et halua mua enää.

tuntuu, että sä väkisin oot
siinä mun vieressä,
koska sä tiedät että mä
teen sun eteen kaikkeni.

eiks sun silloin pitäis kans
tehdä mun eteen kaikkes?
etkä sä edes yritä.

sä haluat mulle koko ajan
pelkästään pahaa oloa.
sanot että sä nautit siitä,
kun mä tunnen olevani
hajoamassa.

sä nautit siitä,
kun mä olen
epävarma,
peloissani
tai ahdistunut.


sä et enää kehu mua mitenkään,
et halua pitää musta kiinni.
etkä sä enää halua mua,
edes sitä vähää mitä vielä jokin aika sitten.

mä pelkään ihan koko ajan,
että milloin vedät sen maton
mun jalkojen alta ja mä kaadun.

mua sattuu,
koska mä rakastan.

rakastan niin paljon,
ettei kukaan edes tiedä.

voisitko sä tehdä jonkin päätöksen,
äläkä roikuta löysässä hirressä.

koska mä en jaksa tätä,
ainakaan hirveän pitkään enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti