ja notebookin lopussa kyyneleet vierii poskilla

Jopa mun omat sukulaiset sanoo että musta ei koskaan tule mitään. "Kun sä et vaan opi ikinä" Ja mä lähden itkien pois. Mä haluaisin vaan että joku välittäis. Että joku sanois mulle että mä riitän, että mä tuun selviimään. Mä olen itsekin sitä mieltä että ei musta kuitenkaan koskaan tule mitään. Sä haukut mua huoraksi, jakorasiaksi. Ja mä itken sitä kuinka oksettava mä olen. Iltaisin kun mä meen kotiin niin mä vaan katson itseäni peilistä ja voisin oksentaa. Mä haluan vaan lopettaa syömisen. Että mä en enää lihois yhtään enempää. Että mä edes joskus kelpaan jollekin. Että mä en joka kerta peiliinkatsoessa purskahda itkuun. Mä haluaisin joskus onnistua, mutta mä en saa itseäni edes kouluun. Mä nukun päivät ja valvon yöt. Mä välillä unohdan syödä mutta mä olen siitä ylpeä. Vaikken sanokaan sitä kellekään. Kyllä mä vielä joskus painan neljäkymmentäkaksi kiloa. Olis ainakin kevyempi kantaa hautaan. Kun mä ajan autoa niin mä mietin että milloin uskallan kääntää rattia sen yhden ratkaisevan kerran. Mutta kun mä en pysty siihen. Joku pitää mua täällä. Enkä edes tiedä mikä se on mikä mua pidättelee. Mä lasken pillereitä. Ja haluan ottaa ne kaikki.

siirryn toisen jätkän viereen enkä kadu mitää

olen ehkä alkanut itsekin

ajattelemaan että mä olen lutka.

ja että mä olen likainen.

niin likainen että suihkussa

mä yritän päästä siitä eroon.

istun puoli tuntia suihkussa

ja ihan vaan itken.

koska mä en ihan oikeasti jaksa tätä.

kaikki menee vaan niin nopeasti

todella huonoon suuntaan ja

teen sellaisia asioita joita

en ehkä koskaan kuvitellut tekeväni.

toisaalta en edes kadu mitään.

mutta silti musta tuntuu että

en koskaan tule kelpaamaan kenellekään.

ihan vaan mun menneisyyden takia.

mä vaan häpeän itseäni 

niin paljon.

kun mä ajan autolla,

saatan ehkä vilkaista

ihan vahingossa niitä rekkoja.

tai miltä tuntuisi ihan oikeasti

ajaa sillalta alas.

että saisin tän kaiken vaan loppumaan.

pitkästä aikaa mä viilsin,

ja viilsin uudelleen.

tuntuu etten saa tästä enää kiinni,

että mä en ole enää mitään.

jos mä voisin vaan pyyhkiä itseni pois, 

niin mä tekisin sen just nyt.

mä oon niin loppu.