sä musta teit naurettavan

musta tuntuu vaan koko ajan siltä,
että mä olen ihmisille vaan taakka.
joku jota on vaan pakko pitää mukana,
vaikkei seura kiinnosta yhtään.

säkin edelleen sanot mulle,
että sä rakastat mua.

silti sun sanat kaikuu mun päässä:
sähän raapisit itses hengiltä,
jos mä nyt katoaisin sun elämästä.pidätkö säkin mua pakon edessä
siinä sun vieressä?

kun musta vaan tuntuu,
että mä en riitä sulle nyt.
en usko, että mä koskaan
tulisinkaan olemaan sulle tarpeeksi.

mä en jaksais edes nousta sängystä aamulla,
mutta mä nousen, koska mä haluan nähdä sut.
olla edes hetken sun kainalossa.
vaikka tää kaikkihan voi loppua ihan milloin vain.
mä toivon ettei tää lopu,
koska mä rakastan sua.
enemmän ku mitään.
mun pitäis jaksaa olla koko ajan
samanlainen kun mä olin joskus.
sellainen positiivinen ja iloinen.
joka jaksaa ajaa autoa vuorokauden ympäri,
eikä edes valita siitä.

mut mä en enää jaksa,
ja sä sanot että
mun pitäisi mennä osastolle.