ei mua tarvitse hoitaa

musta tuntuu,
että tää koko juttu hajoaa
pieniksi palasiksi.

mä vihaan itseäni niin paljon.
sä olet saanut mut vihaamaan,
juuri kun mä aloin hyväksyä.

ääni mun päässä sanoo,
että mä olen oksettava.
lihonut ainakin 10 kiloa.
mun naamassa ei ole
yhtään mitään positiivista.

mun pitäisi urheilla,
koska ethän sä halua koskea
jos olen vaan lihava.

se ääni, se käskee.
se puhuu mulle rumasti.
viillä, viillä jo.
sä olet täysin epäonnistunut.

mä melkein toivoin,
että olisin ajanut kolarin.
että muhun sattuis.

mä melkein toivoin,
etten ois herännyt enää tänään.

mä olen huono.

joo en tarvii kainaloa nyt

tää jatkuu vaan samanlaisena
päivästä toiseen, koko ajan.

koko ajan mä vaan luulen,
tai oikeestaan tiedän,
että sä et halua mua enää.

tuntuu, että sä väkisin oot
siinä mun vieressä,
koska sä tiedät että mä
teen sun eteen kaikkeni.

eiks sun silloin pitäis kans
tehdä mun eteen kaikkes?
etkä sä edes yritä.

sä haluat mulle koko ajan
pelkästään pahaa oloa.
sanot että sä nautit siitä,
kun mä tunnen olevani
hajoamassa.

sä nautit siitä,
kun mä olen
epävarma,
peloissani
tai ahdistunut.

sä et enää kehu mua mitenkään,
et halua pitää musta kiinni.
etkä sä enää halua mua,
edes sitä vähää mitä vielä jokin aika sitten.

mä pelkään ihan koko ajan,
että milloin vedät sen maton
mun jalkojen alta ja mä kaadun.

mua sattuu,
koska mä rakastan.

rakastan niin paljon,
ettei kukaan edes tiedä.

voisitko sä tehdä jonkin päätöksen,
äläkä roikuta löysässä hirressä.

koska mä en jaksa tätä,
ainakaan hirveän pitkään enää.