tiistai 10. maaliskuuta 2020

kurista mua niin pitkään, etten pysty hengittää

Kun mä katson peiliin,
mä en näe mitään positiivista.

Pelkkää epäonnistumista.
Ihan kerta toisensa perään.

Sä huudat mulle,
haukut mua huoraksi,
kuristat niin että luulen
kuolevani siihen paikkaan.

Sä lyöt mua,
sanot, että ansaitsen sen.
Huora.

Viikon päästä pyydät anteeksi,
ja mä annan - tottakai.
Koska uskon taas jälleen,
että sä rakastat mua enemmän kuin mitään.

Mä en kai ansaitse mitään muuta.