.

mä en riitä. 

mä en kelpaa.

mä haluaisin edes joskus

tuntea että mä oon hyvä. 

mä voisin taas oksentaa.

ihan kaiken mitä syön,

eikä se haittaisi mua yhtään.

mä oon niin oksettava.

mä en ihmettele yhtään,

miksi ihmiset vihaavat.

koska mä en ole millään tapaa

sellainen kuin pitäisi.

mun tekee mieli ottaa lääkkeitä

sen verran, että nukkuisin edes viikon.

eikä kukaan edes huomaisi,

ettei musta oo vähään aikaan kuulunu.

jos mä voisin vaan kadota,

mä tekisin sen just nyt.

mut mulla ei oo mitään paikkaa,

mistä kukaan ei löytäisi mua.

tai no, aina on se yksi vaihtoehto.

se ihan viimeinen.

ja oonhan mä miettiny sitä,

useamman kerran lähiaikoina.

mut joku estää mua.

"tapa ittes, tapa sä oot oksettava

sä oot ruma ja lihava"

enkä mä saa sen käskyjä

pois mun päästä.

pahinta on, että mua ei edes pelota.

mua ei kiinnosta, vaikka mä tekisin

sen viimeisen ratkaisun.

koska mulla ei oo mitään menetettävää.