mä en oikein tiedä,
mihin suuntaan tää mun
elämä oikeen on menossa.
helpompaa olis vaan
päästää irti ja lopettaa
hengittäminen.
en jaksaisi nousta
edes sängystä aamuisin,
mutta joku käskee
mut nousemaan ja
selviämään taas yhdestä päivästä.
juon pahaan oloon,
ja se saa mulle hyvän olon.
ainakin hetkeksi.
mutta enhän mä mun
koko elämää voi kännissä olla?
ehkä se oot sinä,
joka saa mut nousemaan joka aamu,
laittamaan siistit vaatteet.
pesemään hampaat ja käymään suihkussa.
mutta musta tuntuu,
että sä et tunne mua kohtaan mitään.
ja taas voisin
juoda tän olon pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti